Kuolevatko runopojat sukupuuttoon?

Populaarievoilijat ja ihmistieteilijät kiistelevät usein siitä, vaikuttaako ihmisen luonteeseen enemmän geeniperimä vai ympäristö. Sukupuolten muuttumattomiin ominaisuuksiin uskojat kannattavat useimmiten edellistä vaihtoehtoa: onhan se nyt selvä, että jos miehellä ja naisella on yhden geenin ero, niin jotenkin se näkyy niiden luonteissa, ja siksi miehet ovat kovia machoja, jotka hyppivät kukasta kukkaan, ja naiset taas herkkiä äitisieluja jne. On aika romuttaa tämä argumentti.

Oletetaan ihan huvin vuoksi, että ihmisten luonteet määräytyisivät todella pelkästään heidän perimänsä mukaan. Entä sitten? Kaikki miehet eivät kuitenkaan olisi samanlaisia, koska geenistö vaihtelee paitsi sukupuolten välillä, myös yksilöstä toiseen: karskien machojen lisäksi maailmaan mahtuu myös herkkiä runopoikia. Runopoikia ei syntyisi enää lainkaan ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki runopoikageenejä levittävät ihmiset sattuisivat kuolemaan sukupuuttoon: ja siltikin satunnaisen mutaation kautta runopoikageenit saattaisivat taas päästä valtaamaan maailmaa.

Voisivatko runopoikageenien esiintymät olla kuitenkin hyvin satunnaisia: heti kun yksi runopoika tulisi maailmaan, hänen sukunsa pian kuolisi? Ehkä joskus kaukaisina aikoina, mutta maailma on ehtinyt teknologian ansiosta muuttua toisenlaiseksi. Geenien sukupuuttoon johtaa kolme tekijää: a) geenien kantajat kuolevat jo ennen lisääntymisikää, b) geenien kantajat eivät pääse parittelemaan ja c) geenien kantajat eivät pysty saamaan lisääntymiskykyisiä lapsia. Oikeastaan mikään näistä ei enää suuremmalti estä runopoikageenien leviämistä ainakaan länsimaissa.

Pienten lasten kuolemat ovat entistä harvinaisempia: sen takaavat riittävä ruoansaanti ja lääketieteen kehittyminen. Jopa keskosina syntyneet lapset pystytään nykyisin pitämään hengissä, samoin lapset, joilla on jotain synnynnäisiä vammoja ja sairauksia. Runopojallammekaan tuskin on vaikeuksia pysyä kasvuikänsä elossa. Lääketieteen kehitys on myös antanut ainakin länsimaiden ihmisille levittää geenejään, vaikka normaalein metodein lapsia ei syntyisikään: erilaiset hedelmöityshoidot tekevät jopa runopojastakin vanhemman.

Ainoa vaikea linkki onkin sitten parittelemaan pääsy. Aiempien aikojen hankaluutena oli mahdollisesti kumppanien puute: kävelymatkan päässä ei välttämättä ollut naista, jolla olisi ollut runopoikia himoavaa geenistöä. Nykymaailmassa ihmisillä on tietysti mahdollisuus hakea sopivaa kumppania kauempaa: jossain päin maailmaa saattaa hyvinkin olla runopojille sopiva vastinparinsa. Mutta tämäkään ei itse asiassa ole tarpeen nykymaailmassa, jossa seksin ja lisääntymisen linkki ei enää ole yhtä tiukka. Ehkäisyn vuoksi kovakaan panomies ei välttämättä pääse koskaan lisääntymään. Toisaalta runopojan ei tarvitse varsinaisesti saada naista geeniensä leviämiseksi: kunhan vain luovuttaa sukusolujaan tarvitseville, saa geenistönsä parhaiten liikkeelle. Runopojan pitää vain olla ahkera peräkammarin poika ja luovuttaa tuotantoaan hedelmällisyysklinikoille, ja johan saadaan täytettyä maailma pikku runopojilla.

Joku voi tietysti epäillä, ettei evoluutio voisi tapahtua näin nopeasti: kestihän nykyihmisen syntyynkin jokunen milleniumi. Mutta evoluutio voi olla ajoittain nopeaakin: jos vain sopivia mutaatioita on olemassa ja ympäristö on suotuisa niiden leviämiselle, evoluutiota voi tapahtua hyvinkin nopeasti (kuuluisin esimerkki ovat ne perhoset, joiden musta mutaatio sai tilaisuuden hurjaan leviämiseen, kun saasteet muuttivat pesäpuiden rungot tummiksi). Runopoikia maailmassa on ollut ja on edelleen, ja jos kaikki tosiaan riippuu vain geeneistä, on myös runopoikageenejä. Enää tarvitsee vain levittää niitä maailmaan, ja tähänhän onkin jo neuvot annettu.

Yleisemmin ottaen, jos geenit määrittäisivätkin ihmisten luonteen täysin ja jos geeniperimämme olisikin tähän asti pysynyt melko homogeenisenä, nykymaailmassa geenien ja sitä myöten luonteiden muuntelu on karannut aivan käsistä. Jos sukupuolilla joskus keskiajalla olisikin ollut ”normaaliluonteet”, on hyvin epätodennäköistä, että sellaisia on enää. Ja hyvä niin: maailmasta tulee paljon värikkäämpi paikka.