Sattuipa tässä kuussa kirjastossa käydessäni käteeni kirja, joka lupasi kertoa tytöille kaiken, mikä nyt tietämisen arvoista oli. Letitysohjeiden ja suklaakeksireseptien lisäksi annettiin toki myös seurusteluvinkkejä sekä jopa suuteluohjeita ja luokiteltiin erilaisia suutelijatyyppejä. Mielenkiintoisesti opukseen oli lisätty myös luku yhden illan suhteista ja kannustettiin kokeilemaan niitä, koska ne voivat olla ihan kivoja: tosin kirjan muun aineiston perusteella näissä suhteissa ei suutelua pidemmälle päästä.
Vieressä makasi saman tekijän pojille kirjoittama vastaava teos. Pyöräilyvinkkien ja retkeilyjuttujen ohessa kerrottiin myös tuiki tärkeitä tietoja poikien fysiologiasta: pojilla on joku peli, jolla on kuin oma tahtonsa, mutta jota ei aina kannata seurata. Lisäksi neuvottiin erilaisia seurusteluvinkkejä: on esimerkiksi hyvä antaa tytölle aikaa ja siirtyä vuoteeseen muhinoimaan vasta sitten, kun kumpikin sitä oikeasti haluaa. Ja tietysti pitää aina muistaa käyttää kumipukua.
Nämä kirjat oli siis kirjoitettu 2000-luvulla. Kummankin perusteella 1) pojan on aina tehtävä aloite seksiin ja 2) vain pojan tarvitsee tietää, mistä seksissä on kyse (tytöille riittää, kunhan osaa suudella). Luulisi, että tekijälle olisi tullut mieleen laittaa edes jotain alkeellista sukupuolivalistusta teokseen, joka lupaa kertoa tytöille kaiken tärkeän maailmassa, mutta ei. Vai olettiko tekijä (joka siis oli naispuolinen), että tytöt tietävät tämän kaiken muutenkin? Vai uskoiko hän, että tytöt eivät oikeasti halua seksiä (korkeintaan sitä suutelua)?
20 vuotta kiihkeää Sexpoa
4 päivää sitten
.jpg)
2 kommenttia:
Voi, miten tylsää! Olisin odottanut jotain parempaa 2000-luvun kirjoilta. Miesten heikkouden myytti (josta Hugo Schwyzer kirjoittaa ansioituneesti myös miehen näkökulmasta) jättää jalkoihinsa kokonaan ne pojat, jotka haluavat vain pitää kädestä ja ne tytöt, jotka eivät malttaisi odottaa, että pannaan. Taas saa moni nuori lukija pitää itseään ihan vääränlaisena. Ihan imbesilliä taas on se, että vain pojille puhutaan ehkäisystä. Mikä ihmeen ajatuskuvio sen takana voi olla?
Imbesilliä on jo sekin, että vain pojille puhutaan seksistä (siis suutelemisen lisäksi). Jotenkin jäi mielikuva, että kirjoittaja oli puhunut vain omasta näkökulmastaan: ehkäpä hän oli kohdannut omassa nuoruudessaan poikia, jotka kärttivät panoa, kun hän olisi vain halunnut pussailla. Ja ehkäpä ne pojat sitten eivät edes halunneet ehkäisystä huolehtia.
Luulen, että huhu miesten vastustamattomasta seksinnälästä on peräisin aika paljolti spontaanien ja hallitsemattomien erektioiden johdosta: päällekäyvä erektio nähdään osoituksena pakottavasta tarpeesta. Ei tosin huomata, että 1) samanlaisia spontaaneja ja hallitsemattomia kiihottumisreaktioita esiintyy myös naisilla, mutta ne ovat vain vaikeammin havaittavissa, ja että 2) erektiosta varsinaiseen seksiin tai edes seksin haluamiseen on vielä pitkä matka.
Lähetä kommentti