sunnuntai 30. elokuuta 2009

Missä kulkee luonnollisen raja?

Back to the nature tai luonnollisuuden palvonta tuntuu olevan joidenkin ihmisten mantra: mitä luonnollisempaa jokin on, sitä parempaa se on, olipa kyseessä heteroseksuaalinen avioliitto taikka lääkkeetön kivunlievitys raskaudessa. Usein luonnollisuus on myös puolustus elämänvalinnoille: mies voi selittää, että kyvyttömyys sitoutua yhteen naiseen on luonnollista hänen sukupuolelleen. Luonnollisuus nähdään siis toisaalta ideaalisena, toisaalta välttämättömänä tilana: selvästikään se ei voi olla yhtä aikaa kumpaakin, tai sitten ideaalin saavuttaminen olisi ylen helppoa. Myös luonnollisuuden alkuperä vaihtelee eri kuvauksissa: joskus sen laatijana tai säätäjänä on tuonpuoleisesta vaikuttava salaperäinen Jumalaksi kutsuttu voima, joskus taas tarvitaan vain luonnossa vaikuttavia voimia ja lainmukaisuuksia, kuten evoluutiota. Koska tuonpuoleisessa en ole sattunut käymään, keskityn vain jälkimmäisen alkuperän tutkimiseen.

Katsotaanpa ensin luonnollisuutta välttämättömyytenä ja hyvänä esimerkkitapauksena luonnollista seksuaalisuutta. Luonnollisuus olisi siis jotain välttämättä tai luonnollisesti luonnonolioille kuuluvaa, esimerkiksi luonnollinen seksuaalisuus olisi sellainen seksin muoto, jota ihmiset harjoittaisivat luonnostaan. Mutta mitä tarkoittaa jonkin tapahtuminen ”luonnostaan”? Ilman yliluonnollisten voimien vaikutusta? Silloin luonnollista olisi kaikki seksuaalisuus, sanoisi tiedemies, jopa täysi seksin puute, sillä minkään luonnossa esiintyvän selittämiseen ei tarvita yliluonnollisia selityksiä.

En tarkoita luonnollisella yliluonnollisen, vaan kulttuurisen vastakohtaa, sanoo luonnollisuuden kannattaja. Osa ihmisten tavoista on yhteisön satunnaisten piirteiden vaikutuksesta syntyneitä, osaan taas hänen ruumiinsa ja geeninsä ovat hänet pakottaneet. Jälkimmäinen on luonnollista, kaikkien kulttuurien jakamaa aineistoa ja siihen luokkaan kuuluu myös luonnollinen seksuaalisuus, jota kaikki oikeasti noudattavat, vaikka kulttuuriset tekijät saisivat heidät sanomaan muuta. Vapaus johtaa luonnollisuuteen, ilman kulttuurin kahleita vallitsisivat perinteiset sukupuoliroolit, sanoo luonnon kasvattama ihminen. Suuri aate tuo vapaus, joten hyvä on, annetaan ihmislapsen elää täysin omien geeniensä varassa, luonnonoloissa. Tarzan kuulemma oppi luonnonoloissa jopa lukemaan, mutta luonnonlapsemme pystyy tuskin edes kävelemään: niin vahvasti on kulttuuri meitä muokannut, että vaadimme pieninä pienen yllykkeen toisten ihmisten esimerkistä, jotta opimme seisomaan omilla jaloillamme. Kumma kyllä, kukaan luonnollisuuden palvojista ei ole vaatinut kävelyn lakkauttamista epäluonnollisena toimintona.

Mitä pelkkä luonto meille yksinään antaa seksuaalisuuden alalla? Parhaimmillaan kai äkkinäisen impulssin, primitiivisen reaktion, joka valtaa mielen, kun seksuaaliseksi koettu asia kulkee aistinpiirissämme. Mies kovettuu, nainen kostuu: sylki nousee suuhun, niin kuin mehukkaan voileivän nähdessä. Sitten meidän vain on pakko, sanoo luonnollinen ihminen, joka seuraa luonnollisia vaistojaan sokeasti, kuin junanvaunu sitä ohjastavaa veturia. Omalaatuisen heikko itsehillintä noilla luonnollisilla, jotka syöksyisivät pienimmänkin leivänmurun kimppuun heti sen nähdessään, tosin kuin lemmikkini Väinö Vompatti, joka on oppinut odottamaan lupaa, ennen kaalimuhennoksen popsimista, ja joka pystyy kääntämään seksuaaliset halunsa lähiseudun naarasvompateista lemmikkityynyynsä.


Todella, ihminenkin pystyy pidättäytymään syömisestä kovankin nälän iskiessä – ja nälällä sentään on pahempia seurauksia kuin seksinpuutteella. Pallit eivät muutu sinisiksi ja räjähdä paineesta, vaikka urbaanilegendat niin väittäisivätkin. Ja jos tekisivätkin – ah, voisipa nälästäkin päästä vain rapsuttamalla mahaansa, totesivat jo muinaiset kreikkalaiset. Mutta eihän itsetyydytys ole luonnollista, huudahtaa kauhistunut vastaajamme, sehän on kuin söisi pettua leivän asemasta. Tästäkin voinee keskustella – oma käsi vienee ehkä kuitenkin joskus voiton huonosta panosta – mutta luonnollisuuden kannattaja on tehnyt isomman virheen ja vaihtanut luonnonvälttämättömyyden salakavalasti luonnollisuuden ideaaliin.


Mutta eivätkö luonnolliset impulssimme anna meille luonnollisen arvoasteikon, jonka perusteella arvottaa eri seksilajeja, kysyy ovela vastustajamme. Itsetyydytys, homoseksuaalisuus ja muut perversiot eivät optimoi evoluution tarkoitusta eli lajin jatkamista tai geenien levittämistä. Mutta mikä ihmeen päämäärä evoluutiolla on? Eikö evoluutio olekaan vain jotain, mitä tapahtuu, ne geenit sattuvat selviytymään, mitkä siihen parhaiten pystyvät – tai edes vain pystyvät, evoluutio tuntuu säälivän ”keskinkertaisiakin” yrittäjiä. Evoluutiolla ei ole mitään päämääriä, yhtä vähän kuin painovoimalla, sen sijaan yksittäisillä elukoilla niitä voikin olla. Mutta elukan päämääränä ei useinkaan ole geenien levittäminen. Ensisijaisesti elukka hakee omaa nautintoa ja onnea, toissijaisesti läheistensä etua: mikään näistä tavoitteista ei välttämättä sisällä lisääntymistä, etenkään nykymaailmassa, missä ehkäisy ja sterilisointi estävät tahattoman lastentuottamisen ja missä jälkeläisiä ei tarvita oman vanhuudenelon varmistamiseksi.


Mutta eikö heteroseksuaalinen emätinyhdyntä olekin ensimmäinen, pääasiallisin vietti, johon luonto meitä kutsuu? Vaikka näin olisikin, entä sitten, sanon minä. Ensimmäinen vietti, johon ruokahaluni minua on elämäni aikana kutsunut, oli äidinmaito, sitten tulivat ehkä makeat ruoat ja liha. Karvaiset, happamat, tuliset ja homeiset ruoat ovat kaukana ihmiseläimen ensisijaisista ruokahalun herättäjistä. Jonkinlaisen puutteen aikana niitä on kenties ensi kertaa jouduttu enemmissä määrin syömään – ja niihin on totuttu ja on jopa havaittu ne omalla tavallaan maukkaiksi, sillä ihmisen makuaisti on kehittyvää ja sopeutuvaa. Vielä nykyäänkin voi ihmislapsi opetella rakastamaan inhoamaansa homejuustoa: joillekin se kenties on mahdotonta, mutta pelkän ensi inhoreaktion perusteella tätä ei voi varmasti tietää. Vastaavasti joskus ilman naisia on miesten kenties ollut pakko käyttää seksuaalisten halujensa tyydyttämiseen toistensa luontaisia aukkoja – ja on huomattu, että näinkin se toimii. Joku toinen ehkä keksi soveltaa näitä oraalisen ja anaalisen ihanuuden muotoja myös naisten kanssa, ja seksuaalinen monimuotoisuus sai syntynsä.
Jos "epäluonnolliset" seksiaktit haluaa arvottaa alhaisiksi tai jopa kieltää niiden väitetyn epäluonnollisuuden vuoksi, pitäisi samalla johdonmukaisuuden nimissä kieltää myös chilin ja aurajuuston syönti sekä kahvinjuonti.

Aina on tietysti viimei
senä vaihtoehtona, että luonnollisuus nostetaan arvoksi sinänsä: on suositeltavaa elää mahdollisimman paljon omien impulssien ja vaistojen varassa. Hyvä on, mutta silloin ei pidä sekoittaa luonnollisuuden arvoa hyödyllisyyteen tai moraalisuuteen. Vaistojen varassa eläminen ei aina ole hyödyllistä: vaistot ohjaavat meitä keräämään varastoa mahamme alle, mikä pitemmän päälle ei ole terveellistä. Vielä harvemmin vaistot ohjaavat meitä moraaliin, sillä jokainen leivänpala olisi vaistojen mielestä minulle kuuluva.

Eino Empaatin epäajanmukaisia huomioita

Batagonian huuruisista sademetsistä nousi huuto, liejusta käveli esiin outo hahmo. Empaattien sukukunta oli syntynyt.

Tämä blogi on tarkoitettu satunnaisten ja hajanaisten huomioiden tekemiseen omasta rajallisesta näkökulmastani. Tutkiskelen yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä sitä mukaa, kun niitä eteeni astelee. Vailla parempaa koekaniinia, käytän enimmäkseen esimerkkejä omasta merkityksettömästä elämästäni: mukana matkallani ovat vaimoni Eeva Empaatti sekä lemmikkimme Väinö Vompatti. Kommentit ovat kaivattuja ja jopa kritiikki, kunhan henkilökohtaisuuksia vältetään.