Ennen muinoin rationaalisuuden merkkejä olivat yhteisöstä huolehtiminen ja riippumattomuus omaa etuaan ajavista vieteistä, jopa suoranainen oman edun alistaminen yhteiselle hyvälle. Irrationaalisuutta oli sen ajan ihmisen mielestä vastaavasti oman edun ja erityisesti omien viettien liiallinen kuunteleminen. Antiikin kaupunkivaltiossa ei katsottu hyvällä liiallista kanssakansalaisten huomiotta jättämistä rahan- tai nautintojenhimon vuoksi, sillä vain eläin olisi saattanut alentua moiseen. Kristillisenä aikanakin lähimmäisten rakastaminen oli korkein hyve, kun taas liiallinen itsekeskeisyys johti paratiisista karkottamiseen.
Moderni aika on tietysti onnistunut unohtamaan moiset haihattelut ja vannoo rajoittamattoman individualismin nimeen. Meille rationaalisuutta edustaa juuri oman edun ajaminen järkevimmillä mahdollisilla keinoilla, kun taas rakkaus, hoivavietti ja muut eduntavoittelua häiritsevät tunteet ovat vain irrationaalisia jäänteitä eläimellisistä vaistoista.
Rationaalisuuden määritelmän muuttuminen täysin päinvastaiseksi aiheuttaa tietysti sekaannuksia. Onneksi jotkin asiat eivät ole muuttuneet. Rationaalisuus on ja on aina ollut miehinen piirre, kun taas irrationaalisuus on aina kuulunut naisen luonteeseen. Mies on ollut hyveellinen ja omia halujaan laajempia ympyröitä katsasteleva vieteistä vapaa rationaalinen olento, ja nykyään mies on omia tarpeitaan fiksusti ja tunteista vapaana toteuttava rationaalinen olento. Nainen on ollut vain oman verenperintönsä etua itsekkäästi ajava irrationaalinen eläin, ja nykyään nainen on omasta edustaan tietämätön ja hoivaviettinsä ajama irrationaalinen eläin.
Eihän tässä ole mitään ristiriitaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
3 kommenttia:
Tosikoille: tämä oli siis ironiaa. (Vaikka ironian selittäminen kyllä vesittää sen).
Mulle tulee tuosta mieleen se, kun ties mitkä kirkkoisät muinoin tiesivät, että nimenomaan naissukupuoli on himokasta ja kyltymätöntä. Aina vaan oli muijilla seksi mielessä ja rationaalista miestäkin sillä sitten piti häiritä.
Nykyisin taas vannotaan naisten "luontaisen" haluttomuuden nimeen! Miehet taas ovat "alkukantaisia viettejään" toteuttavia panokoneita.
Olen samaa mieltä myös tuosta, että meidän aikamme uskontunnustus tuntuu oleva juuri tuollainen "vain hölmö ottaa muut huomioon!". Näin vaikka kritisoitaessa suurfirmojen ihmisoikeusrikkomuksia. Provikka on pyhä, ihmisoikeuksilla ei saa perustella mitään.
Lähetä kommentti