Ratkaisu raakoihin rikoksiin: Jatimatic joka jannulle

Oslon tragedian syistä ja syyllisen motiiveista on taitettu peistä jo tarpeeksi muualla: itse sanoisin, että kannattaa odotella, mitä kaikkea tutkimuksissa selviää, ennen kuin alamme tehdä hätäisiä analyyseja. Sen sijaan minua kiinnostaa eräs kommentti, jonka olen nähnyt esitettävän usemmallakin foorumilla (kenties takana on sama ihminen, kuten usein tällaisissa tapauksissa tuntuu olevan): jos aseenkantaminen olisi yleisesti sallittua, Breivikin uhrit olisivat voineet puolustautua ja mahdollisesti jopa taltuttaa hänet.

Sanottakoon heti kärkeen, että en nyt ole kieltämässä yksityishenkilöiltä kaikenlaisten aseiden omistamista tai vaatimassa aselakien kiristämistä. En esimerkiksi osaa sanoa, miten helppoa mahdollisen murhaajan olisi hankkia laittomia aseita tai miten houkuttavia varkaille olisivat metsästys- ja ampumaseurojen pakolliset asesäilöt – tällaisia vasta-argumentteja aselain kiristämisellehän usein annetaan.

Sen sijaan osaan hyvin kuvitella, millainen yhteiskuntamme olisi, jos ihmisillä olisi lain myöntämä oikeus kanniskella – edes tuhovoimaltaan pieniä – tuliaseita julkisessa ympäristössä. Kaikkiallehan ne olisi pakko tuoda, ainakin jos tarkoituksena olisi todellakin puolustautuminen mahdollisia terroristeja tai joukkomurhaajia vastaan. Jos tähän astiset koulumurhat ja terroriteot ovat opettaneet jotakin, niin ainakin sen, ettei tällaisia tapahtumia pysty kunnolla ennakoimaan – mahdollisuus katastrofiin olisi periaatteessa kaikkialla. (Sivuhuomautus: miten käsiaseet auttaisivat, jos potentiaalinen terroristi päättäisikin käyttää pommia tai vaikkapa biologisia aseita?)

Elämä aseiden keskellä olisi pelottavaa. Ase-ehdotuksen tekijät eittämättä vetoaisivat suurten kansanjoukkojen järkevyyteen – mutta mistä minä voin tietää kenenkään asetta kantavan yksilön olevan juuri niitä selväjärkisiä? Ja entäpä jos aseenkäyttöä rajoittavat estot olisivat lieventyneet esimerkiksi päihteiden liikakäytön takia? Kuvitelkaa vain minkälainen suomalainen vappu olisi, jos ihmisillä roikkuisi pistooli vyöllään ja humalan noustessa pienikin agressio muuttuisi pyssykähinäksi.

Ongelmana eivät edes ole vain ihmisten agressiot, vaan myös pelko. Aseita kantavat yksityishenkilöt herättäisivät varmasti yleisen tarpeen puolustaa itseään, jopa niissä, jotka eivät aseista muuten olisi kiinnostuneet. Itse asiassa vaatisi suurta rohkeutta kulkea kaupungilla ilman tulivoimaa. Asetta kantavien ihmisten määrä kasvaisi, ja joukossa olisi varmasti monia vähemmän kylmähermoisia. Oliko tuo tyyppi vetämässä asetta esiin? Pelkäävä ihminen tarttuu itse aseeseen vähäisimmistäkin vaaran signaalista.

Lisääntynyt aseenkantajien määrä lisää myös asetta huonosti hallitsevien määrää. Vahingoilta ei siis voi välttyä: yritin tuohon, mutta osuiki viereiseen. (Ai että aseenkantamiseen vaadittaisiin jotain esikoulutusta ja koetta? Jos tällainen olisi takuuvarma lääke, kolareita ei tapahtuisi niin paljon.)

Koko ajatus aseiden vapauttamisesta on aivan käsittämätön, mutta heijastaa hyvin verkkokulttuurissa esiintyviä yhden asian ajajia. Olipa kysymys mikä tahansa, olipa maailmalla sattunut vaikka mitä, he kerääntyvät jokaiselle mahdolliselle foorumille korppikotkien tavoin, sillä tämähän on taas uusi todiste heidän mielipiteensä totuudesta – joka tapauksessa olen sitä mieltä, että aseet kaikille, pakkoruotsi on poistettava, Kreikalle ei anneta mitään, veroja on lisättävä, veroja on vähennettävä, valkoinen heteromies on uhattuna, rokotukset ovat pahasta ja evoluutio on vain teoria.

Vaikka mielipiteiden kirjo onkin suuri, kaikkien takaa tuntuu löytyvän yksi yhteinen ajatussikermä: virallinen totuus on valhetta ja viralliset laitokset ovat pahasta, mutta aito totuus ja hyvyys löytyy yksilöiden (eli ainakin kirjoittajan) suusta. Viralliset tahot ovat ensinnäkin aivan liian tehottomia. Näin aseiden vapauttamista kannattava painottaa, miten epäluotettavaa poliisin työskentely on, eivät edes ehtineet tapahtumapaikalle ajoissa, kun taas kyvykäs aseistettu läsnäolija olisi heti kaatanut hyökkääjän. Toisaalta viralliset tahot ovat liiankin kyvkkäitä ja käyttävät voimiaan esimerkiksi viattomien aseharrastajien häiritsemiseen. Tyhmempi voisi luulla, ettei virallinen salaliitto voisi olla yhtäaikaa sekä voimakas että voimaton, mutta kirjoittajat ilmeisesti tietävät paremmin. Onhan heidän takanaan tietysti lännentarinoista asti medioita hallinnut kuva yksinäisestä sankarista, joka vailla muiden apua palauttaa järjestyksen maan päälle, kun viralliset tahot eivät enää pysty tekemään tarvittavia toimenpiteitä tai ovat jopa korruption saastuttamia.

Toki viranhaltijat saattavat ajoittain olla korruptoituneita tai muuten vain virkaansa sopimattomia. Vastaavasti aktiivinen kansalaistoiminta voi olla hyvinkin hyödyllistä ja voi esimerkiksi herättää tietoisuutta yhteiskunnan epäkohdista tai käynnistää ilmassa olevia uudistuksia. Mutta jos oletetaan vain periaatteen vuoksi, että virallinen toiminta on parhaimmillaan hyödytöntä ja pahimmillaan haitallista, kun taas toden pelastuksen pitää tulla yksittäisiltä sankareilta, ollaan hyvin lähellä Breivikin ajatuskuvioita: maailmassa on virhe, kukaan ei tee asialle mitään, mutta minä tiedän, mitä täällä tarvitaan. Suurin ero on, että Breivik toteutti sen, mitä monet muut vain ajattelevat: hän turvautui oman käden oikeuteen aidosti eikä vain uhkaillut sillä.

Asekannattajamme ja hänen hengenheimolaisensa esittävät virallisen valtion jonkinlaisena painostavana diktatuurina, koska valtio rajoittaa heidän toimintaansa eikä anna kanniskella pyssyjä, mitä toki itsepuolustukseen vaadittaisiin. Mutta näkemättä jää olennainen: aktiivisten yksilöiden katupartiot olisivat paljon poliisia ja muita virallisia tahoja suurempia diktaattoreita. Viralliset tahot ovat demokratiassa loppujen lopuksi aina kansan vaihdettavissa, kun taas katupartioita hallitsee vain oman käden oikeus

Eri asia sitten on, ettei vallanpitäjien vaihtaminen tai ylipäätään mikään suurempi muutos tapahdu demokratiassa äkillisesti: demokraattiset instituutiot ovat tosiaan jossain mielessä tehottomia. Mutta tehottomuutta tai oikeastaan varovaisuutta tarvitaan, jotta ylilyöntejä ei tapahtuisi: poliisi ei voi valvoa jokaista saarta eikä eduskunta voi kertaheitolla muuttaa maan lakeja, koska tämä olisi diktatuuria. Näennäinen tehottomuus juuri suojelee ihmisiä mielivallalta, vähemmistöjä enemmistöiltä tai enemmistöä vähemmistöiltä, kumpi nyt sattuukin olemaan niskan päällä. Samalla se tietysti hidastaa tärkeiden asioiden toteuttamista, kuten sukupuolineutraalia avioliittolakia, mutta tämä on joka tapauksessa pienempi paha.

Missä vaiheessa sitten kansalaisaktiviteetti muuttuu vaaralliseksi? Nähdäkseni kauan ennen kuin aseet otetaan oikeasti käyttöön. Kun ihmiset alkavat ehdotella ihmisten turvaksi luotujen rakenteiden äkkinäistä purkamista ollaan jo vaarallisilla vesillä – poliisin korvaaminen aseistettujen siviilien itsesuojelulla olisi iso askel kohti demokratian vaarantumista.