Ratkaisu raakoihin rikoksiin: Jatimatic joka jannulle

Oslon tragedian syistä ja syyllisen motiiveista on taitettu peistä jo tarpeeksi muualla: itse sanoisin, että kannattaa odotella, mitä kaikkea tutkimuksissa selviää, ennen kuin alamme tehdä hätäisiä analyyseja. Sen sijaan minua kiinnostaa eräs kommentti, jonka olen nähnyt esitettävän usemmallakin foorumilla (kenties takana on sama ihminen, kuten usein tällaisissa tapauksissa tuntuu olevan): jos aseenkantaminen olisi yleisesti sallittua, Breivikin uhrit olisivat voineet puolustautua ja mahdollisesti jopa taltuttaa hänet.

Sanottakoon heti kärkeen, että en nyt ole kieltämässä yksityishenkilöiltä kaikenlaisten aseiden omistamista tai vaatimassa aselakien kiristämistä. En esimerkiksi osaa sanoa, miten helppoa mahdollisen murhaajan olisi hankkia laittomia aseita tai miten houkuttavia varkaille olisivat metsästys- ja ampumaseurojen pakolliset asesäilöt – tällaisia vasta-argumentteja aselain kiristämisellehän usein annetaan.

Sen sijaan osaan hyvin kuvitella, millainen yhteiskuntamme olisi, jos ihmisillä olisi lain myöntämä oikeus kanniskella – edes tuhovoimaltaan pieniä – tuliaseita julkisessa ympäristössä. Kaikkiallehan ne olisi pakko tuoda, ainakin jos tarkoituksena olisi todellakin puolustautuminen mahdollisia terroristeja tai joukkomurhaajia vastaan. Jos tähän astiset koulumurhat ja terroriteot ovat opettaneet jotakin, niin ainakin sen, ettei tällaisia tapahtumia pysty kunnolla ennakoimaan – mahdollisuus katastrofiin olisi periaatteessa kaikkialla. (Sivuhuomautus: miten käsiaseet auttaisivat, jos potentiaalinen terroristi päättäisikin käyttää pommia tai vaikkapa biologisia aseita?)

Elämä aseiden keskellä olisi pelottavaa. Ase-ehdotuksen tekijät eittämättä vetoaisivat suurten kansanjoukkojen järkevyyteen – mutta mistä minä voin tietää kenenkään asetta kantavan yksilön olevan juuri niitä selväjärkisiä? Ja entäpä jos aseenkäyttöä rajoittavat estot olisivat lieventyneet esimerkiksi päihteiden liikakäytön takia? Kuvitelkaa vain minkälainen suomalainen vappu olisi, jos ihmisillä roikkuisi pistooli vyöllään ja humalan noustessa pienikin agressio muuttuisi pyssykähinäksi.

Ongelmana eivät edes ole vain ihmisten agressiot, vaan myös pelko. Aseita kantavat yksityishenkilöt herättäisivät varmasti yleisen tarpeen puolustaa itseään, jopa niissä, jotka eivät aseista muuten olisi kiinnostuneet. Itse asiassa vaatisi suurta rohkeutta kulkea kaupungilla ilman tulivoimaa. Asetta kantavien ihmisten määrä kasvaisi, ja joukossa olisi varmasti monia vähemmän kylmähermoisia. Oliko tuo tyyppi vetämässä asetta esiin? Pelkäävä ihminen tarttuu itse aseeseen vähäisimmistäkin vaaran signaalista.

Lisääntynyt aseenkantajien määrä lisää myös asetta huonosti hallitsevien määrää. Vahingoilta ei siis voi välttyä: yritin tuohon, mutta osuiki viereiseen. (Ai että aseenkantamiseen vaadittaisiin jotain esikoulutusta ja koetta? Jos tällainen olisi takuuvarma lääke, kolareita ei tapahtuisi niin paljon.)

Koko ajatus aseiden vapauttamisesta on aivan käsittämätön, mutta heijastaa hyvin verkkokulttuurissa esiintyviä yhden asian ajajia. Olipa kysymys mikä tahansa, olipa maailmalla sattunut vaikka mitä, he kerääntyvät jokaiselle mahdolliselle foorumille korppikotkien tavoin, sillä tämähän on taas uusi todiste heidän mielipiteensä totuudesta – joka tapauksessa olen sitä mieltä, että aseet kaikille, pakkoruotsi on poistettava, Kreikalle ei anneta mitään, veroja on lisättävä, veroja on vähennettävä, valkoinen heteromies on uhattuna, rokotukset ovat pahasta ja evoluutio on vain teoria.

Vaikka mielipiteiden kirjo onkin suuri, kaikkien takaa tuntuu löytyvän yksi yhteinen ajatussikermä: virallinen totuus on valhetta ja viralliset laitokset ovat pahasta, mutta aito totuus ja hyvyys löytyy yksilöiden (eli ainakin kirjoittajan) suusta. Viralliset tahot ovat ensinnäkin aivan liian tehottomia. Näin aseiden vapauttamista kannattava painottaa, miten epäluotettavaa poliisin työskentely on, eivät edes ehtineet tapahtumapaikalle ajoissa, kun taas kyvykäs aseistettu läsnäolija olisi heti kaatanut hyökkääjän. Toisaalta viralliset tahot ovat liiankin kyvkkäitä ja käyttävät voimiaan esimerkiksi viattomien aseharrastajien häiritsemiseen. Tyhmempi voisi luulla, ettei virallinen salaliitto voisi olla yhtäaikaa sekä voimakas että voimaton, mutta kirjoittajat ilmeisesti tietävät paremmin. Onhan heidän takanaan tietysti lännentarinoista asti medioita hallinnut kuva yksinäisestä sankarista, joka vailla muiden apua palauttaa järjestyksen maan päälle, kun viralliset tahot eivät enää pysty tekemään tarvittavia toimenpiteitä tai ovat jopa korruption saastuttamia.

Toki viranhaltijat saattavat ajoittain olla korruptoituneita tai muuten vain virkaansa sopimattomia. Vastaavasti aktiivinen kansalaistoiminta voi olla hyvinkin hyödyllistä ja voi esimerkiksi herättää tietoisuutta yhteiskunnan epäkohdista tai käynnistää ilmassa olevia uudistuksia. Mutta jos oletetaan vain periaatteen vuoksi, että virallinen toiminta on parhaimmillaan hyödytöntä ja pahimmillaan haitallista, kun taas toden pelastuksen pitää tulla yksittäisiltä sankareilta, ollaan hyvin lähellä Breivikin ajatuskuvioita: maailmassa on virhe, kukaan ei tee asialle mitään, mutta minä tiedän, mitä täällä tarvitaan. Suurin ero on, että Breivik toteutti sen, mitä monet muut vain ajattelevat: hän turvautui oman käden oikeuteen aidosti eikä vain uhkaillut sillä.

Asekannattajamme ja hänen hengenheimolaisensa esittävät virallisen valtion jonkinlaisena painostavana diktatuurina, koska valtio rajoittaa heidän toimintaansa eikä anna kanniskella pyssyjä, mitä toki itsepuolustukseen vaadittaisiin. Mutta näkemättä jää olennainen: aktiivisten yksilöiden katupartiot olisivat paljon poliisia ja muita virallisia tahoja suurempia diktaattoreita. Viralliset tahot ovat demokratiassa loppujen lopuksi aina kansan vaihdettavissa, kun taas katupartioita hallitsee vain oman käden oikeus

Eri asia sitten on, ettei vallanpitäjien vaihtaminen tai ylipäätään mikään suurempi muutos tapahdu demokratiassa äkillisesti: demokraattiset instituutiot ovat tosiaan jossain mielessä tehottomia. Mutta tehottomuutta tai oikeastaan varovaisuutta tarvitaan, jotta ylilyöntejä ei tapahtuisi: poliisi ei voi valvoa jokaista saarta eikä eduskunta voi kertaheitolla muuttaa maan lakeja, koska tämä olisi diktatuuria. Näennäinen tehottomuus juuri suojelee ihmisiä mielivallalta, vähemmistöjä enemmistöiltä tai enemmistöä vähemmistöiltä, kumpi nyt sattuukin olemaan niskan päällä. Samalla se tietysti hidastaa tärkeiden asioiden toteuttamista, kuten sukupuolineutraalia avioliittolakia, mutta tämä on joka tapauksessa pienempi paha.

Missä vaiheessa sitten kansalaisaktiviteetti muuttuu vaaralliseksi? Nähdäkseni kauan ennen kuin aseet otetaan oikeasti käyttöön. Kun ihmiset alkavat ehdotella ihmisten turvaksi luotujen rakenteiden äkkinäistä purkamista ollaan jo vaarallisilla vesillä – poliisin korvaaminen aseistettujen siviilien itsesuojelulla olisi iso askel kohti demokratian vaarantumista.

Polyperheet pelottaa!

Ilta-Pulu esitteli ”uutisena”, miten Vihreät nuoret ja opiskelijat kannattaa lukumääräneutraalia avioliittoa: lehdeltä oli ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että tämä lauseke oli jo parin vuoden ajan seissyt järjestön ohjelmassa. Yllättäen Pekka ja Päivi Perusnuoret ovat tarttuneet asiaan omintakeisesta näkökulmasta: tässähän ajetaan muslimien asiaa, kohta ne Virheet Vinoilijat laittavat kaikki naiset haaremiin ja kenties vielä kamelien kanssa!

Olkiukkojen polttaminen on tietysti helppoa, mutta vihreiden nuorten sielunelämää miettiessä lienee uskottavampi otaksua, että lukumääräneutraalilla avioliitolla pyritään lisäämään polyamoristien oikeuksia. Polyamoristeissa taas muslimit eivät ole mitenkään vallalla: jos jokin uskonto, niin wiccalaisuus on polyamoristeille ominainen.

Perusnuoret ovat toki valmiita lausumaan, että yksityiselämässään ihmisillä on oikeus kaikenlaisiin suhteisiin, mutta mitään lainvoimaa nämä suhteet eivät voi saada: mikäs hätä niillä polli-ihmisillä sitten on, jos ne saavat keskenään sopia kaikesta, miten haluavat? Mutta pointtihan juuri onkin, ettei tällaisilla epävirallisilla sopimuksilla ole mitään virkaa, mikäli takana ei ole mitään lakia vahvistamassa niitä: koetapa esimerkiksi nykytilanteessa saada lapsillesi useampi kuin yksi huoltaja – ei onnistu, vaikka sinä ja kolme puolisoasi niin haluaisitte.

No, onneksi emme elä vielä Kanadassa, jossa juuri viime vuonna todettiin, että mormonimoniavioisuuden kielto ulottuu myös polyamoristeihin.


Koska olen laiska ja en jaksa kirjoitella moneen kertaan tavallisimpia polyamoriaa koskevia ennakkoluuloja vastaan, kopioin, mitä minua viisaammat ovat aiheesta sanoneet:

Niin oliko se sitä patriarkaalista haaremitouhua?

”[O]ur society is evolving to have open relationships between more than 2 people. This is not the abusive Latter Day Saint, or Islamic polygamous practice of having more than one wife, each of which is a separate often competitive relationship to the other wives.”

Eikö ne rikkoudu kuitenkin kolmessa viikossa?

“Looking at some of my friends, i’ve seen relationships of more than the norm, and unsurprisingly given the stability of a mature adult relationship, these families are perhaps even stronger than the couples I see around me.”

Lapsilla on varmaan ihan kauheaa, voi voi, mitä niistä kasvaa?

“While the studies showing LGBTQA parents being wonderful and capable parents are numerous, the social stigma of Polyamorous families has resulted in there not being so many studies, anecdotally from the families I know, the children are some of the most well adjusted and capable children i’ve ever seen.”

“What about the children? The cries are being made all over the nation about the potential for harm to the children. What about them, indeed? Today's children are more and more being brought up in single parent homes. As a result, those children are receiving less direct parental care. Were it possible for any combination of individuals to join in a union that includes child-raising, perhaps we might find more cohesive family units. This isn't about sex. Sex is something that healthy parents do behind closed doors, not in front of the kids. This is not to say that gay, lesbian, or polygamous (polygynous or polyandrous) families are immune to ill health. There are, of course, dysfunctional families in any demographic. But stating that their lifestyle choice is the cause of the family instability is no more valid than stating that monogamy and heterosexuality are the cause of unhealthy nuclear families. There are plenty of monogamous and heterosexual couples out there with poor parenting skills, and plenty of gay, lesbian, polygamous people who have great abilities to raise kids.”

Minun uskontoni ei salli tätä, ei siis kukaan muukaan saa tehdä sitä!

“There are some that find the idea of gay or polygamous marriages an offense to their religions. This is understandable and should be dealt with accordingly. Specifically, they should not conduct gay, lesbian or polygamous marriages in their churches, synagogues, or temples. The state, however, is not your church. This is not a Christian nation, nor is it a Jewish one, or a Muslim one, or a Buddhist one. This is a secular nation founded on the principle of freedom. One of those freedoms is the freedom of religion. Your religion should be respected and honored. In fact, you should be given complete autonomy to worship as you see fit. But it can not infringe upon the rights or freedoms of others.”

Lähteet:
http://www.nomorelost.org/2011/01/11/gay-marriage-will-lead-to-polyamorous-marriages/
http://www.polyfamilies.com/polymarriagerights.html

Ja vielä kaikille iloisille polyamoristien ystäville. Jos ette ole vielä nähnyt, katsokaapa webisodi-sarja Family: kertomus hieman erilaisesta perheestä ja heidän ongelmistaan.

Enemmistön tahto

”Kyllä nyky-Suomessa enemmistöä sorretaan/syrjitään!” kuuluu vihainen ääni keskustelupalstojen viidakoista. Onko näin?

Joskus väitettä yritetään häivyttää sanomalla, ettei enemmistöä voida sortaa, koska se nyt on enemmistö. Tämä on tietenkin hätäisesti sanottu. Voin olla melko varma siitä, että ainakin 1800-luvun puolelle enemmistöä suomalaisista sorrettiin jollakin tavalla: suurimalla osalla kansalaisista ei nimittäin ollut esimerkiksi äänioikeutta. Jopa valtiossa, jossa jonkinlainen äänestysoikeus on suurimmalle osalle valtion asujaimistoa taattu, voi korruptoitunut byrokratia väärentää tuloksia ja näin sortaa enemmistöä. Lisäksi jopa hyvin vähän korruptoituneessa maassa valtiokoneiston ulkopuolella vaikkapa suuryritykset voivat kyykyttää asiakkaitaan ja alaisiaan.

Kumma kyllä, keskustelupalstoilla ei tunnuta puhuttavan tällaisesta sorrosta. Sen sijaan suurena sortona esitetään vaikkapa sitä, että jonkin vähemmistön edustajasta ei saa sanoa kaikkea, mitä hänestä ajattelee, tai että jonkin toisen vähemmistön edustaja haluaisi samoja oikeuksia kuin enemmistöläisillä luonnostaan on. Tämä jos mikä sortaa enemmistöä ja on siksi demokratian vastaista!

On ehkä turha mainita tässä yhteydessä melko ilmeisestä virhepäätelmästä – jos enemmistön edustaja X katsoo jonkin lain tai tavan sortavan itseään, se ei tarkoita, että kaikki enemmistön edustajat pitäisivät tätä lakia tai tapaa sortona. Vielä ratkaisevampaa nimittäin on, että vaikka selvä enemmistö haluaisi sallia jonkin vähemmistön mollaamisen tai oikeuksien rajoittamisen, enemmistö toimii väärin.

”Ai miten niin? Enemmistöhän saa tehdä mitä haluaa!” Ja tässä taas yritetään huijata sanojen monimielisyydellä. Tankilla saa tunnetusti ajaa, missä haluaa – tai ainakaan kukaan ei uskalla tulla ryttyilemään. Siltikin naapurini varmasti sanoisi, ettei hänen asuntoonsa saa ajaa tankilla – se on väärin. Vastaavasti enemmistöllä on toki demokratiassa valta toteuttaa kaikenlaista, mutta jotkut enemmistön päätökset voivat olla hyvinkin moraalittomia.

Itse asiassa koko enemmistön tahto on hyvin hämärä asia: kysy asiaa yhdellä tavalla ja saat yhdenlaisen vastauksen, kysy samaa asiaa toisella tavalla ja saat aivan päinvastaisen. ”Mitenkäpä tuo maahanmuutto?”, ”Ei missään nimessä!”, vastaa Eikka Enemmistö. ”No mutta jos sillä on joku hätä?” (ns. humanitaarinen maahanmuutto), ”Toki silloin saa”. ”Tai jos se tulee tekemään mulle duunia?” (ns. työperäinen maahanmuutto), ”Toki silloinkin saa”. Ja Eikalta jää huomaamatta, että ei sitä paljon muuta maahanmuuttoa enää jääkään kiellettäväksi.

Niin, mitäpä ”kansan syvien rivien edustaja” miettisi seuraavista tarinoista:

Keskiluokkaiseen kouluun tulee ensimmäinen työväestön edustaja, Reiska. ”No mitä punikki!” tervehtivät koululaiset uutta tulokasta. Jostain syystä Reiska alkaa pillittään. Miksi ihmeessä? Sehän on vain hevosenleikkiä, meilläpäin on aina työläisiä kutsuttu punikeiksi ilman mitään pahoja aikeita ja eihän me voitu tietää, että sen isä on tapettu sisällissodassa. Hitto kun saa edes puhuakaan vapaasti, kun kaikenmaailman hyyryläisiä joudutaan meidän koulussa hyysäämään!

Naapurin Jenna haluaisi jääkiekkojoukkueeseen. Mutta se ei käy, sillä jääkiekkoa ovat aina pelanneet vain pojat. Virallisten tuomarien virallisessa sääntökirjassakin lukee heti aluksi: ”Jääkiekkojoukkueen kentällisessä on kuusi miestä” - siis miestä, ei naista! Koko jääkiekon käsite muuttuisi, jos joukkueeseen otettaisiin naisia, ja eihän sellainen sovi. Pelaisivat vain sitä ringetteä, kun se on niille kerta keksitty.