Seksikoulu ja seksikortti

Joskus on hyvä kehitellä kaikenlaisia utopistisia suunnitelmia. Vaikka ne olisivatkin mahdottomia toteuttaa tai vaikka ei olisi edes varmaa, halutaanko niitä toteuttaa, ne voivat ainakin toimia keskustelunavaajina ja ituina paremmille ehdotuksille.

Tämä erityinen utopiani lähti liikkeelle, kun pohdin, miten hankalaa on sanoa, mikä on nuorelle ihmiselle sopiva hetki laajentaa seksielämänsä masturbaatiosta muiden henkilöiden seksuaaliseen kohtaamiseen. Pelkkä fyysisen kehityksen eteneminen tiettyyn pisteeseen ei selvästi riitä, sillä seksiin muiden kanssa pitäisi kaiketi olla jotenkin henkisestikin kypsynyt. Nuoren omalta kannalta seksielämän aloittamisella on tietysti yksi tärkeä ehto eli hänen oma halunsa: ihmisen, joka ei koskaan elämänsä aikana halua edes kokeilla seksiä ainakaan toisten ihmisten kanssa, ei kannata koskaan aloittaakaan. Tämä ei kuitenkaan riitä kriteeriksi vielä muille, vanhemmille ihmisille: vaikka nuori osoittaisikin haluavansa seksiä kanssasi, seksi hänen kanssaan voi edelleen olla hyväksikäyttöä, jos hän ei ole aiheeseen tarpeeksi kypsä (monien maiden lainsäädäntö ainakin antaa näin ymmärtää).

Toisaalta aloin miettiä sitä, miten vaikeaa ja jopa epätyydyttävä kaikille sopivan seksivalistuksen antaminen on. Koska seksivalistusta annetaan massoille, se ei kunnolla voi kohdistua oikein kenellekään. Jokaisen on tietysti hyvä tietää perusasiat siitä, mitä seksi on ja mitä siihen voi liittyä. Massaseksiopetuksessa ei kuitenkaan voida antaa yksilöllisiä neuvoja etenkään siksi, että yksilöiden halut ja tarpeet ovat hyvin erilaisia. Seksivalistaja ei voi edes olettaa, että kaikki automaattisesti haluavat seksiä.

Näiden kahden ongelman yhteinen ratkaisu pälkähti päähäni, kun aloin ajatella liikennekasvatusta. Meillähän on enemmän tai vähemmän toimiva kaksiportainen liikennekasvatusmalli. Koulut tarjoavat pakollista perusopetusta liikennesäännöistä ja siitä, miten kevyen liikenteen kulkija liikenteessä pärjää. Tämän pakollisen liikennekasvatuksen lisäksi ihminen voi hankkia vapaaehtoista koulutusta tiettyjen ajoneuvojen käsittelyssä: tämän opetuksen läpäiseminen antaa hänelle myös luvan ajaa näillä ajoneuvoilla.

Vastaavasti ehdotan kaksiportaista seksikasvatuksen mallia. Kouluissa käsiteltäisiin seksuaalisuutta yleisesti: mitä kaikkea hurjaa seksin maailmasta löytyykään. Lisäksi tarjottaisiin kenties myös neuvoja, miten ”kevyen liikenteen kulkijana” (seksiä sillä hetkellä tai pysyvämmin hakemattomana) voi suhtautua ”raskaaseen kalustoon” (seksitarjouksiin). Tämän lisäksi olisi tarjolla vapaaehtoista seksikoulutusta, jonka päässä sitten odottaisi seksilupa: siis paitsi oppilaan lupa hankkia seksiä, etenkin muiden ”kortillisten” lupa antautua seksiin oppilaan kanssa.

Tutkitaanpa lähemmin, millaista tämä seksikoulutus olisi. Ajokoulutuksen yksi tärkeä tehtävähän on toimia eräänlaisena seulana liikenteeseen pääsemisessä: ennen kuin ajo-opetusta voi kunnolla edes antaa, varmistetaan oppilaan ikä ja terveydentila. Jotain samanlaista seulaa seksikouluunkin varmasti tarvitaan. Lääkärintarkastuksessa varmistetaan, että oppilas on fyysisesti valmis yhdyntään, ja asiaan koulutettu psykologi yrittää selvittää, onko oppilas myös psyykkisesti valmis useamman ihmisen väliseen seksiin: myös mahdolliset toisia ihmisiä vahingoittamaan ohjaavat seksuaaliset mieltymykset (pedofilia jne.) pitäisi pystyä poimimaan esiin tässä vaiheessa.

Ajokoulutuksen lääkärintarkastushan on useimmiten läpihuutojuttu, mutta itse ajattelin erityisesti psykologisessioiden olevan pikemminkin yksi pääosanesittäjä seksikoulussa: samaan syssyyn kun psykologi voisi yrittää saada oppilasta löytämään oma seksuaalinen identiteettinsä. (Jo tästä huomaa, että ideani on utooppinen: eihän valtiolla voi koskaan olla varaa tarjota yksilöllistä psykologinohjausta kaikille sitä haluaville ja vielä niin ”epätärkeässä” asiassa kuin ihmisten seksielämä).

Varsinaista koulutusta en kovin tarkasti käsittele, kunhan vastaan yhteen melko ilmeiseen kysymykseen. Olisiko seksikoulussakin teoriatuntien lisäksi käytännön harjoittelua? Miksipä ei: onhan seksielämäänsä aloittavilla usein paineita siitä, että asiaa ei vielä kunnolla osaa. Käytännön harjoittelut voisivat tapahtua joko itse hankitun/hankittujen partnerin/partnerien kanssa – mikäpä esimerkiksi sen romanttisempaa kuin kruunata seurustelusuhde yhteisellä seksikoululla – tai sitten tehtäväänsä koulutettujen ja tarkasti valikoitujen ammattilaisten kanssa (pelkkä seksitaitojen osaaminen ei tietenkään riittäisi pätevyydeksi tähän alaan, sillä ohjaajien pitäisi eittämättä hallita myös psykologiaa). Jälkimmäisessä tapauksessa oppilas saisi tietysti itse valita, kenet mahdollisista ehdokkaista hän ohjaajakseen haluaa.

Käytännön harjoittelussa ei varmaan kannattaisi pyrkiä Kama Sutran ulkoa opetteluun: eihän ajokoulussakaan opeteta ajamaan kuin formulakuski. Taidonnäytteiden sijaan ajokoulussakin tärkeämpää on (tai pitäisi olla) osata tehdä ajoradasta kaikille ajajille turvallinen: seksikoulussakin voitaisiin ensisijaisesti opiskella perusetikettiä seksiä ehdotettaessa ja siitä nautittaessa, partnerien seksuaalisten toiveiden huomioon ottamista ja muuta, mikä lisäisi kaikkien ”radalla” seikkailevien nautintoa ja turvallisuudentunnetta.

Ja ennen kuin joku ennättää kysyä: haluamansa ”erikoistumislinjat” tietysti saisi valita itse (esim. miehen vai naisen vai molempien kanssa).

Ja jossain vaiheessa koittaisi lopulta se iloinen päivä, kun innokas oppilas saisi ”seksikortin”. Tai jos ollaan hieman modernimpia, tuskin kyseessä enää olisi konkreettinen muoviläpyskä, vaan jokin ohjelmanpätkä jossain digitaalisessa härpäkkeessä. Samaan härpäkkeeseen voisi sitten ehkä ohjelmoida tietoja esimerkiksi sen omistajan seksuaalisista mieltymyksistä, joiden perusteella samanmieliset ihmiset voisivat sitten kalastella sopivia partnereita – siis kukaan ei voisi saada suoraan selville, mitä kinkyä toiset harrastavat (täytyyhän anonyymius voida haluttaessa säilyttää), vaan saisivat vain härpäkkeeseensä vihreää valoa, kun sopiva ehdokas kävelisi lähistöllä. Mutta tämä menee hieman ohi aiheesta.

Tärkeintä olisi mahdollisuus ja jopa seksiä edeltävä velvollisuus ”skannata”, onko toisella ”kortti voimassa”. Bling, kyllä on, kohde on fyysisesti ja psyykkisesti valmis seksiin, joten ehdotuksen voi kohteliaasti tehdä. Blang, ei ole. Siis kohde on 1) seksiin vielä liian ”nuori”, häntä ei vielä saa lähestyä. Tai hän on 2) aseksuaali tai muuten vain poissa radalta, häntä ei kannata lähestyä. Tai sitten hän on 3) jostain syystä menettänyt korttinsa, hänestä kannattaa pysyä loitolla.

Niin, aivan kuten ajo-oikeudenkin voi menettää hetken ajaksi liikennerikkomusten takia, olisi ihan luontevaa, että seksikortin väliaikainen hyllyttäminen olisi mahdollinen osa- tai kokonaisrangaistus joistain seksiin liittyvistä rikkomuksista. Mahtaisi potentiaalinen ahdistelija miettiä kaksi kertaa, jos tiedossa moisesta epäsosiaalisesta käytöksestä olisi parin kuukauden pakkoselibaatti.

Joidenkin mielestä ehdotukseni voi olla liiallista holhoamista: tämähän rajoittaisi ihmisten vapautta solmia seksisuhteita täysin oman päänsä mukaisesti. Epäilemättä jos pakollista ajokoulua ja ajolupaa ei olisi, sellaisten ehdottaminen kuulostaisi varmasti vapaudenriistolta: onhan sitä osattu ajaa ilmankin ja eihän noita kolareitakaan nyt ihan joka päivä tule – hyvä vain, että aremmat pysyvät poissa ajoteiltä hidastelemasta. Toisaalta voi ajatella, että ajokoulu on myös vapauttava ja mahdollistava asia: koska ajokoulu on pakollinen ja koska ihmisellä pitää olla voimassa oleva ajolupa ennen liikenteeseen lähtöä, on ajajilla turvallisempi olo tien päällä ja useampi ihminen uskaltaa astua auton rattiin, kun ei ole ylitsepääsemätöntä pelkoa omien ajotaitojen puutteellisuudesta tai toisten ajotapojen kehnoudesta. Vastaavasti pakollinen seksikoulu ja seksilupa saattaisivat kannustaa ihmisiä uskaltautumaan radalle, kun ei tarvitse huolehtia omista taidoista tai pelätä toisten käyttävän itseään hyväkseen.