Naisen ulkoista olemusta on säädellyt kulttuurissamme ennen kaikkea mies. Tietenkään ei ole mitään vanhojen partojen salaliittoa, joka määrittelisi etukäteen, millaista univormua naisten pitää käyttää: maailma ei toimi kuin Dan Brownin jännäri. On vain epämääräinen, kaikkialle levittyvä uskomus, että naisen pitäisi ulkomuodollaan miellyttää – ennen kaikkea miehiä, ehkä vain yhtä, ehkä useampaa, ehkä kaikkia, ehkä vain epämääräisesti pitää olla siistin ja huolitellun näköinen. Tätä uskomusta siirretään sukupolvelta toiselle, miehet ja naiset ottavat sen annettuna, edelliset luontaisena etuoikeutenaan nauttia eteensä ilmaantuvien naisvartaloiden esteettisyydestä, jälkimmäiset elämään kuuluvana tosiasiana. Ja lehdet täyttyvät ohjeista ja vinkeistä, neuvot leviävät kaverilta kaverille, näin löydät sen oikean, kiinnität hänen huomionsa, viettelet itsellesi, ja pikkuhiljaa naisen elämä on täynnä itsensä tuunaamista, hiusten laittamista, vaatteiden valitsemista...
Onko miehisessä kulttuurissa mitään vastaavanlaisia ulkonäköpaineita? Itse olen elänyt miesten määrittämässä maailmassa onnekseni viimeksi yläasteella, mutta uskoisin silti voivani näiden kokemusten perusteella kertoa, mikä päättää miesyhteisön maun. Jos naiset ovat kuunnelleet ulkonäkökysymyksissään miestä, kuviteltua tai oikeaa, miehet ovat kuunnelleet toisia miehiä. Perusmiehisessä kulttuurissa vallitsee selkeä hierarkia, jokaisella on oma paikkansa nokkimisjärjestyksessä. Ryhmässä vallitsee selkeä näkemys, mikä tekee miehestä miehen. Aidon miehen paikka on ylhäällä muiden yläpuolella, hän on se, joka käskee, hänellä on voimaa pakottaa toiset tahtoonsa, fysiikkansa tai karismansa voimin hän raivaa tiensä huipulle. Häntä ihailevat kaikki naiset, tämä on totuus, joka kiertää miesten keskuudessa, se on jo päätetty, enää ei tarvitse kysyä edes naisilta.
Tosimiehen alapuolella ovat ne muut, joilla ei saumaa yksinkertaisesti ole – tätä eivät siis kerro naiset, vaan toiset miehet. Ja miksipä saumaa olisikaan, kun omaan viehättävyyteen ei voi vaikuttaa oikeanlaisella pukeutumisella, koristautumisella tai vastaavalla: flaksin määrää oma paikka miesten hierarkiassa eikä ulkoisilla tekijöillä ole mitään tekemistä asian kanssa, paitsi kenties jollain luonnon langettamalla vakiolla, kuten peniksen koolla – näin siis miesten keskuudessa kerrotaan. Eikä koristautuminen ole edes sallittua miehelle – naismaista, homojen hommaa, miehen pitää suhtautua väreihin ja tuoksuihin omassa nahassaan epäillen, vaikka naisilta niitä toki vaaditaankin. Naisilta neuvoja oman habituksen parantamiseen ei saa kysyä: vain mammanpojat ne naisilta tiedustelevat, mitä laittaa päälle.
Miehinen hierarkia päättää, miten mies saa pukeutua, ja myös, ketä hän saa haluta. Miesten hierarkia pisteyttää naiset, heidän jokaisen kehon osansa yksitellen. Tällä ei vain alisteta naisia, vaan myös rajoitetaan miesten haluja. Ai tuostako muka pidät, sehän on kamala läski, joku ihme larppaajakasvissyöjäfeministiviherpunafriikki, selvä lesbo: et saa haluta, ketä oikeasti haluat, vaan sinun täytyy haluta sitä, joka on etukäteen todettu haluttavaksi – vaikka sinulla ei tietenkään ole lupa sitten yrittää häntä, koska et ole tarpeeksi korkealla hierarkiassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
9 kommenttia:
Kiitos. Tämä oli niin tarkkanäköinen ja osuva kirjoitus, että vähän jopa nolottaa kommentoida.
"Häntä ihailevat kaikki naiset, tämä on totuus, joka kiertää miesten keskuudessa, se on jo päätetty, enää ei tarvitse kysyä edes naisilta."
MRA:n vakiovirsi: Naiset ihailevat väkivaltaista alfaurosta, tämä on tulosta evoluutiosta ja siksi on naisen oma syy, että häntä hakataan ja alistetaan, eikä sitä voi muuttaa, koska evoluutio.
Oikeasti tunnen yhden naisen, joka on kiinnostunut "pahoista pojista", eikä hänkään väkivaltaisista alistajista. Itse olen aina pitänyt kilteistä, empaattisista miehistä, joilla on itsetunto kohdallaan ja omat mielipiteet. Varmasti moni muukin.
"Tällä ei vain alisteta naisia, vaan myös rajoitetaan miesten haluja. Ai tuostako muka pidät, sehän on kamala läski, joku ihme larppaajakasvissyöjäfeministiviherpunafriikki, selvä lesbo: et saa haluta, ketä oikeasti haluat, vaan sinun täytyy haluta sitä, joka on etukäteen todettu haluttavaksi – vaikka sinulla ei tietenkään ole lupa sitten yrittää häntä, koska et ole tarpeeksi korkealla hierarkiassa."
Olen aina ihmetellyt sitä, miten moni mies esim. tunnustaa, että haluaisi panna pullukkaa, muttei sitten kuitenkaan kehtaisi seurustella sellaisen kanssa. Kuinka huono pitää itsetunnon olla, ettei uskalla edes kumppanikseen haluta sitä jota haluaa?
Lyödäänkö (Laasasen sanoin) ATM:n itsetunto lyttyyn miehisessä hierarkiassa? Homososiaalisen paineen alla tästä kuitenkin kuuluu syyttää naista.
Nerea
Nerea:
Kiitos kommentista! Mukava, että joku eksyy tänne lukemaan mietteitäni.
"Itse olen aina pitänyt kilteistä, empaattisista miehistä, joilla on itsetunto kohdallaan ja omat mielipiteet. Varmasti moni muukin."
Epäilemättä. Tätä vain on kovin vaikea tietää, mikäli koko elämänsä on viettänyt lähinnä miespuolisten ihmisten seurassa - onhan tietysti joka miehellä yleensä ainakin äiti kertomassa, mistä naiset oikeasti saattaisivat pitää, mutta kukapa nyt omaa äitiään tällaisissa asioissa kuuntelisi, kun kavereilla on asiasta tietysti paljon "varmempaa" tietoa?
Tämä tosin saattaa olla vain sukupolvikysymys, ja ehkä jo nykynuorten keskuudessa kommunikoidaan luontevammin sukupuolirajojen ylikin - saa nähdä.
"Olen aina ihmetellyt sitä, miten moni mies esim. tunnustaa, että haluaisi panna pullukkaa, muttei sitten kuitenkaan kehtaisi seurustella sellaisen kanssa. Kuinka huono pitää itsetunnon olla, ettei uskalla edes kumppanikseen haluta sitä jota haluaa?"
Vaimo/tyttöystävä tuntuu joillekin miehille olevan samanlainen statussymboli kuin iso auto ja kovapalkkainen työ. Silloin on tietysti tärkeää, että kyseinen "esine" on muiden kadehtima: vaikka paksumpi tuntuisi itsestä paremmalta, siitä ei saisi samanlaisia kicksejä kaveripiirissä.
Ja toki miesjoukossa saattaa esiintyä ihan oikeaa painostustakin naismaun suhteen. Itse olen aina pitänyt vähiten "naisten ihannevartalotyypistä" (pitkä ja hoikka) ja sen sijaan mieltynyt enemmän pieniin tai pyöreämpiin (tai molempiin): muistan hyvin, miten jouduin oikeasti salaamaan yläasteella, minkälaisia naisia pidin fyysisesti viehättävinä, koska minusta hyvin seksikkäät ilmestykset oli jo ryhmän keskuudessa todettu aivan läskeiksi.
Vähän epäilen, että tämä pätee aikuisten miesten kohdalla; yläasteella ja 18- kesäisten kohdalla kylläkin.
Nykyään miehille sallitaan ulkonäöllä koreilu (korut, hiusten värjäys) mielestäni ihan yleisesti ja vaatteissakin voi revitellä kaikessa rauhassa - tämä siis pätee ainakin isommissa kaupungeissa ja ainakin alle 40- vuotiaille miehille.
Kun katselen ympärilläni olevia pariskuntia, ovat he hyvinkin erilaisia keskenään, kaukana jostakin amerikkalaisen teinisarjan standardista yms. Itse täytän osittain yleisen kauneusstandardin, koska olen hoikka, melko pitkä ja kaunis - mieheni puolestaan on minua lyhyempi, jos laitan 10 cm korot jalkaan. Tämä ei liene kaikkien mielestä ihan sallittua? ;)
Ano:
Maailma tosiaan muuttuu tässä suhteessa parempaan suuntaan pikkuhiljaa - mies pystyy isomman kaupungin raitilla kävelemään vaikka pinkissä paidassa, ilman että häntä tullaan vetämään klyyvariin. Nuorisomuodissakin pojille sallitaan nykyään laittautuminen aivan eri lailla kuin ennen. Mutta lieneekö tällainen suvaitsevuus vielä kuinka yleistä Suomenmaassa? Pikkutaajamissa ja vanhemman väestön keskuudessa?
Vielä tuosta miesten koreilun sallimisesta. Juuri lueskelin tässä Helsingin sanomien keskustelupalstan kommentteja tyttöjen varhentuneeseen murrosikään. Keskustelijat ovat heittäneet tosiasiana, että samalla nykypojat ovat "naisistuneet" (mitä ikinä se sitten onkaan) ja että tämä on lisäksi jotenkin huono asia, josta pitäisi huolestua (ja joko kemikaalien tai tasa-arvon syytä). Joten ehkä se mieskuvan laajeneminen ei vielä ihan kaikkien hyväksymä ole.
Nuo sinun kokemukset ovat minusta sama asia kuin "ai naisellakin saa olla 10 kiloa ylipainoa"- havainnot. Nuorilla on aina vaikeaa, jos ei kuulu tiettyyn ryhmään ja ehkä näilläkin. Toki nuo kaikki ongelmat ovat todellisia, mutta niistä pääsee yli kun aikuistuu. Harva nainenkaan pystyy miellyttämään kaikkia vaan arvosteluun on totuttava.
Aikuisena saa olla varma, ettei kaikkea ja kaikkia voi miellyttää ja on etsittävä oma polku ja kestettävä kritiikkiä.
Ulkonäkö ja pukeutuminen on yksi asia ja varsinkin pienissä paikoissa ulkoiseen erilaisuuteen on helppo tarttua; tyyliin komea ja laittautunut mies saa helposti homottelua, mutta samalla naisten huomiota.
Toisaalta tällaisissa paikoissa myös naisten pukeutumista kontrolloidaan eli ei "saa" vapaa-ajallaan pukeutua vaikkapa liian (kuka tämänkin määrittelee) paljastavasti, jos on tietyn ikäinen ja varsinkin jos on myös äiti. Siinä mielessä naistenkin vapaus on usein näennäistä.
Hesarin keskustelupalsta on asia erikseen. :D Siellä miesten "naismaisuuus" voi tarkoittaa hyvää ulkonäköä ja tyylikästä pukeutumista, hiusten värjäämistä, lasten hoitamista, siivoamista, ruoanlaittoa, väärää ammattia, harrastuksia jne. Hesarin palsta ei onneksi ole Suomi pienoiskoossa.
Mieskuvan laajentamista kyllä vastustetaan ja vastustajat kokevat sen ilmeisesti uhaksi. Eihän kukaan pakota kaikkia miehiä jäämään kotiin hoitamaan lapsia, huolehtimaan ulkonäöstä enemmän, harrastamaan ja opiskelemaan jotain ei-miehisinä pidettyjä asioita jne. vaan miehilläkin on nykyään mahdollisuus elää elämää myös toisin.
Ano: "Siinä mielessä naistenkin vapaus on usein näennäistä."
Tämä on ihan totta. Sukupuolten edut ei tässä asiassa ole mielestäni ristiriidassa: sekä miesten että naisten pukeutumisen olisi hyvä olla vapaata kaikenlaisesta säätelystä, tulipa se sitten miltä taholta tahansa. Kirjoitukseni oli enemmän hätähuuto yleisen pukeutumissuvaitsevaisuuden puolesta: kaikkien aikuistenkaan kun ei voi olettaa kasvattaneen itselleen riittävän paksua kuorta, etteivät toisten arviot omasta pukeutumisesta viillä tunteita.
(Ja tietysti suvaitsevaisia pitäisi olla myös toiseen suuntaan, eli ihmisillä, joilla ei ole halua laittautua, pitäisi voida olla oikeus kävellä julkisilla paikoilla ilman huomautuksia heidän huolittelemattomasta ulkoasustaan.)
"Mieskuvan laajentamista kyllä vastustetaan ja vastustajat kokevat sen ilmeisesti uhaksi."
Ja ironisesti nämä usein kokevat puolustavansa omaa oikeuttaan pukeutua, elää ja olla omalla miehisellä tavallaan, vaikka kukaan ei sitä oikeutta halua heiltä riistää...
Mutta paras keino yleisen suvaitsevaisuuden syntymiseen lienee vähittäinen tottuminen siihen, että katuympäristössä liikkuu jos jonkinmoista kulkijaa - vaikka se sitten veisi parin sukupolven ajan.
Tähän hieman liittyen: Miesten pukeutuminen on säälittävän rajoitettua. Joko olet pukumies, farkkuäijä tai sporttispurttis - kaikki muut onkin sitten kikkailevia homoja (tai muuten vain epätoivottavia tyyppejä). Mä tässä oottelen jotain miesten joukkotempausta, jossa vaikka poltettaisiin kravatteja ja julistettaisiin miehillekin oikeus pukeutua mihin huvittaa. Ilman, että on sitten homo, naismainen, tai jotain muuta alentavaa.
Tyly Kotiäiti:
Miesten pukeutumiskoodin rajallisuuden näkee hyvin etenkin juhlissa: esimerkiksi itsenäisyyspäivänä Linna on täynnä mitä mielikuvituksekkaampia naisten asuja, mutta miehillä on enimmäkseen frakkia frakin perään, ellei virka tai etninen perinne salli muunlaista vaatetusta.
Lähetä kommentti