Vallan piirit - miehisen elämän säätelyä

Naisen ulkoista olemusta on säädellyt kulttuurissamme ennen kaikkea mies. Tietenkään ei ole mitään vanhojen partojen salaliittoa, joka määrittelisi etukäteen, millaista univormua naisten pitää käyttää: maailma ei toimi kuin Dan Brownin jännäri. On vain epämääräinen, kaikkialle levittyvä uskomus, että naisen pitäisi ulkomuodollaan miellyttää – ennen kaikkea miehiä, ehkä vain yhtä, ehkä useampaa, ehkä kaikkia, ehkä vain epämääräisesti pitää olla siistin ja huolitellun näköinen. Tätä uskomusta siirretään sukupolvelta toiselle, miehet ja naiset ottavat sen annettuna, edelliset luontaisena etuoikeutenaan nauttia eteensä ilmaantuvien naisvartaloiden esteettisyydestä, jälkimmäiset elämään kuuluvana tosiasiana. Ja lehdet täyttyvät ohjeista ja vinkeistä, neuvot leviävät kaverilta kaverille, näin löydät sen oikean, kiinnität hänen huomionsa, viettelet itsellesi, ja pikkuhiljaa naisen elämä on täynnä itsensä tuunaamista, hiusten laittamista, vaatteiden valitsemista...

Onko miehisessä kulttuurissa mitään vastaavanlaisia ulkonäköpaineita? Itse olen elänyt miesten määrittämässä maailmassa onnekseni viimeksi yläasteella, mutta uskoisin silti voivani näiden kokemusten perusteella kertoa, mikä päättää miesyhteisön maun. Jos naiset ovat kuunnelleet ulkonäkökysymyksissään miestä, kuviteltua tai oikeaa, miehet ovat kuunnelleet toisia miehiä. Perusmiehisessä kulttuurissa vallitsee selkeä hierarkia, jokaisella on oma paikkansa nokkimisjärjestyksessä. Ryhmässä vallitsee selkeä näkemys, mikä tekee miehestä miehen. Aidon miehen paikka on ylhäällä muiden yläpuolella, hän on se, joka käskee, hänellä on voimaa pakottaa toiset tahtoonsa, fysiikkansa tai karismansa voimin hän raivaa tiensä huipulle. Häntä ihailevat kaikki naiset, tämä on totuus, joka kiertää miesten keskuudessa, se on jo päätetty, enää ei tarvitse kysyä edes naisilta.

Tosimiehen alapuolella ovat ne muut, joilla ei saumaa yksinkertaisesti ole – tätä eivät siis kerro naiset, vaan toiset miehet. Ja miksipä saumaa olisikaan, kun omaan viehättävyyteen ei voi vaikuttaa oikeanlaisella pukeutumisella, koristautumisella tai vastaavalla: flaksin määrää oma paikka miesten hierarkiassa eikä ulkoisilla tekijöillä ole mitään tekemistä asian kanssa, paitsi kenties jollain luonnon langettamalla vakiolla, kuten peniksen koolla – näin siis miesten keskuudessa kerrotaan. Eikä koristautuminen ole edes sallittua miehelle – naismaista, homojen hommaa, miehen pitää suhtautua väreihin ja tuoksuihin omassa nahassaan epäillen, vaikka naisilta niitä toki vaaditaankin. Naisilta neuvoja oman habituksen parantamiseen ei saa kysyä: vain mammanpojat ne naisilta tiedustelevat, mitä laittaa päälle.

Miehinen hierarkia päättää, miten mies saa pukeutua, ja myös, ketä hän saa haluta. Miesten hierarkia pisteyttää naiset, heidän jokaisen kehon osansa yksitellen. Tällä ei vain alisteta naisia, vaan myös rajoitetaan miesten haluja. Ai tuostako muka pidät, sehän on kamala läski, joku ihme larppaajakasvissyöjäfeministiviherpunafriikki, selvä lesbo: et saa haluta, ketä oikeasti haluat, vaan sinun täytyy haluta sitä, joka on etukäteen todettu haluttavaksi – vaikka sinulla ei tietenkään ole lupa sitten yrittää häntä, koska et ole tarpeeksi korkealla hierarkiassa.